|
Post by Taru on Nov 30, 2016 12:15:58 GMT -5
Itsenäisyyspäivämaasto 2016
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien!
© Andreas Nilsen CC by-nc 2.0, Dave_S. CC by 2.0 & Åsmund Ødegård CC by-nc 2.0
Itsenäisyyspäiväksi 6.12. ei tänä vuonna Piilovuoressa ehditä kovin kummoisia valmisteluja tehdä, mutta itsenäisyyspäivän maastosta ei ole kuultu kenenkään täällä päin kieltäytyvän. Kaikki tallilaiset sekä ulkopuoliset osallistujat ovat lämpimästi tervetulleita viettämään itsenäisyyspäivää Piilovuoreen maastoretken sekä glögin ja pipareiden kera!
Maastoon lähdemme illan jo hämärtyessä, ratsastamme lyhdyillä valaistua kylätietä pitkin parin kilometrin matkan Kömmerinkylään, jossa paikallinen kuoro on pienen kirkon edustalla laulamassa muutaman joululaulun valaistun kuusen vierellä. Kirkolta menemme vielä pienen matkan kylätietä pitkin, kunnes hieman kylän harventuessa poistumme metsätielle joka kulkee saman parin kilometrin matkan takaisin Piilovuoreen.
Kaikki osallistujat saavat tallin puolesta otsalampun sekä heijastinliivit lainaan, kypärän päälle mahtuvia tonttulakkeja unohtamatta. Maastoon kuluu pari tuntia, sillä etenemme rennosti käynnissä koko matkan - metsätiellä halukkaat saavat toki mahdollisuuden ravata jonkun matkaa. Mukaan voi siis lähteä ratsastaen, taluttaen tai vaikka ajaen. Myös Piilovuoren hevosia saa lainata, sekä Altsun rekeen mahtuu myös kolme ihmistä kyytiin. Tällä kertaa joukkoa johtamaan lähtevät Pyry sekä Taru Altsulla reellä ajaen, perää pitämään lähtevät Tanttu Pandalla sekä Ulle Aagella.
Maaston jälkeen leirituvassa on tarjolla glögiä ja pipareita kaikille osallistujille, ja yöksi jäävät mahtuvat sinne kerrossänkyihin tai patjoille nukkumaan, tarvittaessa myös Tarun ja Pyryn talon yläkertaan sopii.
Kuittaus on vapaaehtoinen, mutta jokainen kuittauksen tehnyt saa myös kommentit. Kuittauksen tyyli on vapaa, voit kirjoittaa tarinan, runoilla, piirtää tai vaikka etsiä netistä tapahtumaan sopivan, vapaasti käytettävän kuvan. Toki kuva voi olla myös oma ottamasi!
Osallistu alle tai sähköpostiin tantunvirtuaali@gmail.com otsikolla itsenäisyyspäivä ilmoittamalla osallistujan nimen sekä hevosen nimen ja Piilovuoren ulkopuolisilla myös sivujen osoitteen.
Kuittauksia voi lähettää 6.12 asti!Osallistujat
Pyry & Taru - Altsu Katariina Suvi - Viesu
Hanne - Tumppu
Cherry - Rufus Nicky - Värö Emmalotta - Jörri Tanttu - Panda Ulle - Aage
|
|
|
Post by Katariina Suvi on Nov 30, 2016 15:25:41 GMT -5
|
|
|
Post by Taru on Nov 30, 2016 15:52:27 GMT -5
Tervetuloa mukaan! ♡
|
|
|
Post by Hanne on Nov 30, 2016 16:38:39 GMT -5
Hanne - TumppuYritän saada oikein piirusteltua jotain kuittaukseksi, mutta katsotaan.
|
|
|
Post by Taru on Dec 1, 2016 0:17:19 GMT -5
Mukana!
|
|
|
Post by Cherry on Dec 1, 2016 11:11:50 GMT -5
Ehdottomasti mukana! Cherry - Rufus
|
|
|
Post by Nicky on Dec 1, 2016 12:10:41 GMT -5
Mää voisin osallistua mukaan Väröllä! Siitä tuli mun uusi ihastus <3
|
|
|
Post by Taru on Dec 1, 2016 14:08:26 GMT -5
Mukana molemmat! Nicky, Värö on kyllä ihana otus <3
|
|
|
Post by Katariina Suvi on Dec 2, 2016 7:09:12 GMT -5
Piilovuoren itsenäisyyspäivämaasto oli ollut vauhdikas. Hannen ratsu Tumppu oli säikähtänyt kirkon kellojen soittoa. Ne olivat käynnistyneet juuri ratsukoiden ollessa kirkon lähellä. Tumppu hyppäsi pystyyn vihmoen etujaloillaan ilmaa. "Eih!", Hanne kiljaisi, kun tömähti lumiselle tienpientareelle. Valkotukkainen voikko hevosori katosi lumisateeseen. "Nicky, lähde Väröllä perään!", Tanttu komensi poikaa, joka nosti takinkauluksensa ylös ja lähti uhmaamaan kevyttä lumisadetta ja purevaa pakkasta. Värö syöksähti kiitolaukkaan Nickyn antaessa ratsulleen kovasti pohkeita. Paksulta lumipeitteeltä ei kuulunut enää edes kavioiden kopsetta. "No niin, rauhoittakaa hevoset! Katariina, voiko Viesun kyydissä olla kaksi? Päästä Hanne kyytiin ja palatkaa Piilovuorelle!", Tanttu ohjeisti. Katariina nyökkäsi ja auttoi Hannen hänen taakseen, Viesun leveän selän päälle. Tanttu jatkoi ohjeiden antamista ja pian loput maastoretkeilijät lähtivät ravaamaan kohti horisonttia. "Aivan kamala tilanne! Voi Tumppu...", Hanne niiskutti, kun puristi Katariinaa pysyäkseen Viesun keinuttelevassa käynnissä. "No on! Toivottavasti mitään ei satu. Vielä kun on tuntemattomat maastot", Katariina huokaisi huolestuneena. Kirkolta oli kilometrin verran matkaa Piilovuoreen. Matka taittui nopeasti ja pian eteen aukeni hevostalli tarhoineen. Tallipiha oli hiljainen ja tyyni, tarhoista kurkistivat uteliaat hevoset. Tytöt riisuivat Viesun varusteista ja pukivat sille fleeceloimen päälle. Kermakarkin värinen suomenhevonen pääsi yhteen vapaaseen karsinaan syömään heinää ja juomaan vettä. Katariina ja Hanne suunnistivat tallihuoneeseen, jossa tuoksui pipari ja glögi. Ilmassa leijui odotus. "HANNE!", kuului huuto tallipihasta. Hanne nousi nopeasti ylös ja lähti juoksemaan ulos. Katariina seurasi perässä. Nicky seisoi tallin ovella, vieressään kaksi hevosta. Tumppu ja Värö. Tumppu piti toista etujalkaansa ylhäällä. Se puuskutti kovasti ja ryntäiltä tippui hiki. Hevonen oli vaahdossa ja uuvuksissa. "Se löytyi neljän kilometrin päästä. Sen ohjat olivat sotkeutuneet risukkoihin kiinni. Siellä se seisoi rauhassa, väsyneenä tietty", Nicky huolehti. "Voi rakas!! Tule talliin. Hoidetaan sinut ja katsotaan, mikä on vialla", Hanne pillahti itkuun. Voikko suomenhevonen seisoi rauhassa käytävällä. Hanne pesi sitä sienellä ja lämpimällä vedellä. Tumppu sai ylleen kaksi fleeceloimea sekä ämpärillisen lämmintä melassivettä. "Tanttu on kohta täällä, se voi tutkia Tumpun jalan. Hän tietää, mitä tekee", Nicky kertoi Hannelle ja piti tätä olkapäästä kiinni. "Tässä olisi voinut käydä vielä hurjemmin!", Hanne niiskutti ja syöksähti Nickyn syliin. Poika näytti hämmentyneeltä, mutta halasi sitten tyttöä takaisin. Hanne oli onnellinen, mutta tavattoman peloissaan. Tulisiko Tumpusta enää kilpahevosta? Pian loput porukasta saapui talliin. Höyryävät hevoset olivat hikisiä ja vailla pesua. Jokaisen ratsastajan kasvoilla oli huoli. "Hanne, tässä on vaan revähtymä. Laitetaan siihen kylmäyspatja. Tumppu tarvitsee nyt lepoa", Tanttu konsultoi ja lähti hakemaan tarvikkeita varustehuoneesta. Hanne näytti helpottuneelta. Hän huokasi ja rojahti sitten istumaan tallikäytävälle hevosensa viereen. Tumpun pää roikkui uneliaasti ketjujen välissä. Tanttu saapui takaisin Tumpun viereen ja laittoi kylmäyskääreen paikalleen. Ori nosti vähän jalkaansa epävarmasti, mutta laski sen nopeasti alas. "Hyvä poika", Tanttu kehui ja taputti hevosen paksua kaulaa. ... myöhemmin tallihuoneessaLunta satoi suurina valkoisina hahtuvina alas talviselta taivaalta. Ilmassa oli odotusta. Piilovuoren joulupuu oli täydessä loistossa. Havun tuoksi leijui tallissa, jossa tytöt seisoivat. Toimiston radiosta kantautui joulumusiikkia. Pyry ja Taru olivat tekemässä loppua piparkakuista, jotka hupenivat lautaselta. Kupeissa höyrysi glögi. Huoneen nurkassa olevalla sohvalla lojui Nicky ja Hanne kädet toistensa ympärillä Katariina näytti lopen kyllästyneeltä. Voi tuota flirttiä. Kuka sitä jaksoi katsella? "Pyry ja Taru!", hän komensi, "Pipareita tähän suuntaan." "Rakastan joulua", Cherry sanoi ja ihaili ikkunalla olevia tonttuja, hevosia ja kynttilöitä. Ulle hihitti, "Niin minäkin!". Hän vilkaisi tarkoituksellisesti Nickyä, joka tuijotti häntä. Katariina laittoi kätensä puuskaan. "Onko teillä menossa vispilänkauppaa?" "Mitäs luulet?", Nicky kysyi iskien silmää. Ja näin sujui Piilovuoren itsenäisyyspäivämaasto! Kukin saakoon keksiä tarinalle mieluisan lopun. :-)Hahah, ihana tarina! Vaikka Nickyn sukupuoli taisikin vaihtua, mutta eipä se mitään (voihan tilalle kuvitella Tomin, joissain kohdissa) ; ) Onni matkassa että mitään pahempaa ei kuitenkaan käynyt, ja Tanttu ehti auttamaan, missä lie tallimestari-Ulle sillä hetkellä huidellut.
|
|
|
Post by Emmalotta on Dec 3, 2016 4:32:35 GMT -5
Tää meni melkein multa ohi! D: Emmalotta - Jörri
|
|
|
Post by Emmalotta on Dec 4, 2016 6:04:47 GMT -5
Itsenäisyyspäivämaastoon (mukaelma laulusta Joulukirkkoon, lauletaan samalla sävelellä) Taivas tummuu iltaan, ratsut herätkää!Aage ja Jörri – muuten matka jää. Tässä tonttulakki, se päähän laittakaa!Lämmin karhuntalja reessä odottaa. Vasta ruunan selässä virkistyä voi.Siin´ on silmäin eessä kaunis Lapin maa. Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu.Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu. Tuossa pieni Rufus vähän pilailee,Jopa yrmy Jörri hiukan hymyilee! Mäenrinteen alla leiritupa on,glögi siellä oottaa montaa matkaajaa.Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois!Tällä retkellähän aina olla vois!(Hiukan kun sanoja venyttää niin oikein hyvin pystyy laulamaan ) Aivan ihana, sopii hyvin samaan säveleen!
|
|
|
Post by Cherry on Dec 6, 2016 16:58:27 GMT -5
"Jännittääkö sua?" kysyin pelkääjän paikalla istuvalta siskontytöltäni. Hetken asiaa mietittyään Alicia pudisti päätään, vaan eipä kuusivuotias kovin hyvin osaa tunteitaan salailla. "Se menee hienosti, sä tuut niin rakastumaan Rufukseen!" "Onko se paksu ja pörröinen?" tyttö kimitti innoissaan. "Siitä voit olla varma", naurahdin vastaukseksi ohjatessani auton parkkipaikalle. Suomenlippu oli nostettu juhlallisesti tankoon ja auton oven avattuani korviin kantautui Finlandia-hymnin säkeitä. "Onko toi Rufus?!" Alicia hihkaisi innoissaan. "Ei suinkaan, tuo on Raibe, joka on näköjään jälleen kerran lähtenyt omille teilleen. Yritetäänkö ottaa se kiinni?" "Joo!" kuului innostunut huokaus esikoululaisen suusta. Vaikka kuinka kimoa ponia jahtasimmekin, niin kyllä se lopulta oli Ulle, joka ylämaanponin sai kiinni. Tästä seuralaiseni oli selkeästi hieman pettynyt, mutta ilme kirkastui kyllä heti, kun lupasin hakevani Rufuksen hoidettavaksi. Tiedä sitten oliko ruunakin juhlatunnelmissa, mutta se antoi minulle nätisti kiinni ennätyslyhyellä takaa-ajolla. Valitettavasti taskussani ei heti ollut sille herkkua palkinnoksi, mutta onneksi ruuna kelpuutti lahjonnan jälkikäteenkin. Koska maastoon olikin lähdössä varmaan ennätysmäärä osallistujia, ajattelin antaa päätalliin tilaa ja mennä yksityisten puolelle häärimään rasavillien suojattieni kanssa. Toinen niistä tietysti Rufus ja toinen Alice. Koska Rufus on oikea kullannuppu hoitaessa, uskalsin jättää tytön pieneksi hetkeksi häärimään ponin viereen kipaistessani hakemaan ruunan varusteet toisen tallin puolelta. Ohimennessäni vaihdoin muutaman sanan Tarun ja kumppanien kanssa. Altsu näytti niin uljaalta ollessaan valjastettavana reen eteen keskellä pihaa. Mikäli Alicia kyllästyisi ratsastamiseen, voisi hän muuttaa reen kyytiin milloin tahansa, niin Taru lupaili Pyryn nyökytellessä vieressä. Nopeasti kaikki olivatkin valmiita lähtemään parin tunnin vaellukselle. Heitin tallin vintiltä löytyneen viltin pulluraisen ponin selkään, jotta voisin kietoa sen arvokkaan kuljetettavan lämpöön. Rufus itse nyt ei varsinaisesti tarvitsisi lisälämmikettä. Alicia odottikin jo malttamattomana selkään pääsyä, joten kiinnitettyäni riimunnarun ponin kuolaimeen siirryimme pihan puolelle, jossa heitin blondin satulaan. Hieman meinasi kärsimättömyys alkaa vaivata pientä ratsastajaa, mutta onneksi melko nopeasti muutkin ilmestyivät pihalle ja pääsimme asettautumaan jonoon. Meillä oli oikein turvallinen paikka jonon keskellä, joten parin kilometrin vaeltaminen Kömmerinkylään sujuisi vaikka silmät kiinni. Pienen tytön suu kävi kokoajan, sillä ei tämä ennen ollutkaan saanut mahdollisuutta lähteä oikein itsenäisyyspäivämaastoon. Onneksi Rufus oli vielä tavallistakin kiltimpi ja varovaisempi pienen lapsen keikkuessa satulassaan, täydet pisteet ruunalle siitä. Se kuunteli korvat taaksepäin osoittaen Alician kertomusta siitä, kuinka valtava ja pehmeä oikea lännensatula onkaan. Paluuta ponisatulaan ei kuulemma enää ollut, että nyt tytön omallekin ponille piti hommata lännenpenkki. Tai vaihtaa suoraan poni, Rufuskin kuulemma kelpaisi. Jono eteni tasaisen varmasti aina kylään saakka, jossa saimme nähdä valtavan hienon esityksen kylän nuorten ja hieman vanhempienkin lastenmielisten esittämänä. Joululaulu toisensa perään raikasi pirtsakkaan pakkaseen ja joulukuusen valot loivat aivan omaa tunnelmaansa joulukuun kuudennen päivän iltaan. Alicia välttämättä vaati päästä mukaan laulamaan Joulupukkia, joten otin hänet alas satulasta ja sitten olikin pieni tonttutyttö irti. Aivan innoissaan hän veti oman shownsa, mutta onneksi kaikki ottivat ylimääräisen solistin vain positiivisin mielin. Esityksen päätyttyä ei Alicia enää halunnutkaan Rufuksen selkään, joten matkan takaisin saivat tilan omistajat kuunnella pikkuisen tarinoita (luultavasti hauskoja kertomuksia minustakin). En valittanutkaan kavutessani itse pörröisen haflingerin satulaan. Oli ihanan rentoa vain matkustella, katsella maisemia ja nauttia menosta. Tajuntaani ei juuri muuta mahtunut kuin maailman ihanin ruuna juuri tässä ja nyt, enkä olisi voinut keksiä parempaa tapaa viettää tätä tärkeää merkkipäivää. Metsätiellä monet innostuivat vähän ravailemaankin, mutta itse arvostin juuri sitä harmonista rauhaa, joka nyt kävellessä oli minut vallannut, joten täysin tapojeni vastaisesti kieltäydyin osallistumasta reippaampaan etenemiseen. Mikäs siinä, Ulle jäi Aagella pitämään meille vanhuksille seuraa reen seuraajineen kadotessa horisonttiin. Muutama minuutti rauhassa ilman Aliciaa. Niin paljon kuin tytöstä pidinkin, oli ihanaa hengähtää ennen pitkää yötä ja vielä pidempää kotimatkaa, sillä tottahan toki jäisimme Piilovuoreen viettämään yötä. Tallin pihaan saapuessamme oli aikaisempi siirtokunta jo ehtinyt hoitelemaan hevosiaan ja nopeimmat jo muuttaneet leirimökkiinkin, mutta itse käytin runsaasti aikaa Rufuksen rapsutteluun ja harjailuun. Hukutinpa ratsun jälleen kerran herkkuihinkin, josta poni ei kyllä yhtään ollut pahoillaan. Lopulta minun oli kuitenkin pakko palauttaa hevosen varusteet oikeille paikoilleen ja itse ruuna pihattoon syömään kavereidensa seuraan. Kävinpä toivottamassa jopa lehmille ja lampaille hyvät itsenäisyyspäivät ennen kuin suuntasin mökkiin. Alicia olikin jo vallannut mökin parhaan punkan itselleen ja innoissaan hän heti ryntäsi kertomaan, kuinka oli saanut ottaa osaa Altsun ajamiseen ja valjaista purkamiseen. Tyttö oli aivan rakastunut Taruun ja Pyryyn ja valmis jäämään vaikka heti asumaan tänne keskelle kylmyyttä ja pimeyttä. "Olet toden teolla tehnyt vaikutuksen tähän pieneen kullannuppuun!" huikkasin Tarulle hänet ihmismassasta bongattuani. "Alicia on aivan ihana tyttö, ottaisit hänet useammin mukaasi!" kuului vastaus. Kahdesti naisen ei tarvinnut kehottaa syömään pipareita ja juomaan ihanaa jouluglögiä, sillä melko kylmähän reissussa kaikesta pukeutumisesta huolimatta oli tullut. Aika kului kuin siivillä ja pian yöksi jäävät vieraat alkoivatkin asettua maaten. "Haluaisiko joku lähteä auttelemaan iltatallissa?" Taru kysyi enempää ajattelematta. "Joo, joo! Saanhan?!" Alicia oli heti innoissaan. Yritä nyt tuollaiselle säihkysilmälle sanoa ei, ja niin sitä jälleen mentiin. //Palautuskin näin tosi ajoissa ja silleen Kommentit vieläkin enemmän ajoissa, mutta aina ei mene niin kuin suunnittelee Tarinan ehdin kuitenkin lukea moneen kertaan ennen kuin ehdin kommentit kirjoittamaan ja en voi kyllä muuta sanoa kuin että aivan ihana, tarinasta tuli hyvin esiin maaston harmoninen tunnelma. Ja Alicia oli kyllä vallan hurmaava pikkuneiti, hän oli ihan riemuissaan kun Pyry antoi olla apuna Altsun ohjastamisessa ja tarinat eivät toden totta loppuneet kesken Aliciasta saamme varmasti kuulla myös myöhemminkin, sen verran pätevältä tyttö vaikutti jo nyt pienenä hevosten kanssa touhutessaan
|
|
|
Post by Nicky on Dec 6, 2016 17:52:56 GMT -5
Ensimmäistä kertaa en suunnannut yksityistalliin Kostin luo, vaan kohti päätallia Värön luokse. Olinhan minun pakko käydä oriani katsomassa ennen kuin kiipeisin toisen hevosen selkään. Olin salaa ihastunut Väröön, mutta siitä ei saanut hiiskua sanaakaan Kostille. Olin innoissani ilmoittautunut itsenäisyyspäivämaastoon mukaan Väröllä. Vihdoin pääsin sen selkään. Ikää Väröllä ei ollut paljoakaan, mutta tummanpunaruunikko ruuna jauhoturvallaan oli vienyt mun sydämmestä sen palasen, jonka Kosti oli jättänyt jäljelle. Minun hoitaessa Väröä kuntoon käytävällä se pyöri ja hyöri kuin mikäkin hyrrä. Minä onneksi pitkähermoisena jaksoin komentaa ruunaa, vaikkakin sanani menivät aivan kuuroille korville. Selvisin kavioiden putsauksesta ja kaikesta muusta, mutta suitsien laitosta tuli yksi show. Värö nosteli päätään ylöspäin minkä kerkesi. Jos sain kuolaimet sen suuhun, Värön nostellessa päätä se sylkäisi kuolaimet suusta. Viimeisten joukossa pääsimme Värön kanssa pihalle tallista. Taru jakoi kaikille otsalamput, heijastinliivit ja tonttulakit kaikille. Maastoon oli osallistunut kaksi ulkopuolista ratsastajaa ratsuineen. Toinen hevosista oli nätti voikko tamma ja toinen oli puolestaan komea voikko ori. Tunnistin Tantunkin muiden joukosta paint-tammansa kanssa. Hänkin oli saanut päähänsä stetsonin sijaan kypärän, jota koristi tonttulakki. Kiinnitin itselleni vielä otsalampun päähän ja kiipesin malttamattoman ruunan selkään. Taru ohjasi meidät jonoon, ja me kuljimme Värön kanssa Cherryn ja Emmalotan kanssa. Heidän kanssaan riitti pitkälti juttua, ja matka oli oikein mukava. Värö painoi koko ajan hieman ohjalle ja yritti puskea Rufuksen takapuolessa kiinni, mutta sain pideteltyä ruunaa. Jörri onneksi tuli takanamme sen verran verkkaisesti, että minulle ja Värölle jäi pysähtymisvaraa. Itsenäisyyspäivämaaston rauhallisuus päättyi siinä kohtaa, kun Hannen ratsu, Tumppu, pelästyi kirkkojen kellojen soittoa. Tumppu oli noussut ilmaan ja Hanne oli tippunut ratsunsa kyydistä. Tumppu katosi nopeasti lumituiskuun, ja Tanttu huusi minulle jonon perältä: "Nicky, lähde Väröllä perään!" Siinä kohtaa en jäänyt ihmettelemään tai kyselemään miksi juuri minä, vaan annoin Värölle pohkeita ja katosimme laukassa Tumpun perään lumituiskeeseen. "Nyt, saat kuule poika päästellä niin paljon kuin jaksat! Meidän pitää löytää voikko ori", virnistin orille ja tirkistelin lumisateessa ympärilleni. Oikealla puolella näkyi hevosen äärirajat ja aloin pidätellä Värön vauhtia. Väröä ei huvittanut enää pelleillä, vaan se aloitti pidättämisen käskyjeni mukaisesti. Tumppu oli sotkeutunut ohjista rusikkoon ja puuskutti väsyneenä. Pysähdyimme Tumpun lähelle ja laskeuduin ruunan selästä alas. Värö toisessa kädessä lähestyin Tumppua rauhallisesti puhuen matalalla äänellä. Ori vilkaisi meitä, mutta ei näyttänyt merkkejä siitä, että haaveilisi karkuun lähdöstä. Puhuin Tumpulle hetken aikaa rauhoittavasti ja silittelin sitä ennen kuin nousin takaisin Värön selkään lähtien taluttamaan Tumppua kohti Piilovuorta. Neljän kilometrin jälkeen pääsimme takaisin Piilovuoreen. Minua pelotti hieman, että Tumppu vilustuisi, sillä se oli hikinen ja juossut huomattavan matkan pakkasessa. Onneksi bongasin Tomin tallin pihalla pyörimässä ja hymyilin miehelle: "Ihanaa! Sua mää kaipasinkin." Tomi otti Tumpun hoidettavakseen ja selitin miehelle koko reissun. "Hanne!" huusin naiselle, jonka olin huomannut vilaukselt. Hanne juoksi ulos satulahuoneesta suoraan hevosensa luokse. Tomin kanssa autoimme Hannea pesemään hevosta ja toin pari fleeceloimea, jotka heitettiin Tumpun selkään. Hoidin samalla Värön ja otin siltä varusteet pois. Ylpeänä ruunasta ja antaessani vihdoin koko huomioni sille annoin Värölle pari herkkupalaa, jotka olivat jääneet Kostilta. Värö söi tyytyväisenä herkkunsa ja nautti rapsutuksista. "Tanttu saapuu pian tutkiin Tumpun jalan", yritin piristää Hannea. Hanne niiskutti ja syöksähti Tomin syliin. Mies näytti aluksi hieman yllättyneeltä, mutta halasi Hannea takaisin. Tumpun jalkakin saatiin tutkittua ja se oli onneksi vain revähtymä. Uupuneena laahauduin leiritupaa ja söin tyytyväisenä piparia ja join glögiä. Loppuilta meni mukavasti rupatellen yhdessä. Nappasin itselleni vielä pari piparia ennen kuin Pyry ja Taru kerkesivät syömään kaikkia. Sohvalla lojusivat Hanne ja Tomi toisiinsa kietoutuneina. Hymyilin Tomille, joka vastasi hymyyni. Jotkut jaksoivat kiusata kaksikkoa hieman, mutta minä annoin olla ja kuuntelin ihmisten puheita joulun odotuksesta. Mietin vain kaikkea sitä rahan määrää, joka tänäkin vuonna menisi joululahjoihin. Jouluruokien tuoksua. Jouluvaloja. Yhdessäoloa. Se tulisi olemaan mun ja Kostin eka joulu yhdessä. Olipa mukavaa että osallistuit myös itsenäisyyspäivämaastoon ja vielä Värön kanssa, ruunalle on vain hyvä päästä osallistumaan erilaisiin tapahtumiin niin tottuu sekin (ja ehkä joskus myös hölmöilyt vähenevät) Selvisitte hienosti myös Tumpun hakemisesta, Värö on yksi Piilovuoren varmajalkaisimmista hevosista pimeällä ja siksi taisitkin joutua hevosen hakuun pohjoisruotsalaisen kanssa. Loppu hyvin kaikki hyvin, kaikeksi onneksi saimme myös Tomin suostuteltua ennen myöhäisillan menoja tallille auttamaan
|
|
|
Post by Hanne on Dec 11, 2016 13:03:24 GMT -5
|
|