|
Post by Taru on Nov 20, 2016 16:13:25 GMT -5
Piilovuoren pikkujoulut 2016
Joulukuun toinen päivä Piilovuoressa kokoonnutaan viettämään tämän vuotisia pikkujouluja ja yhdessä odottamaan hauskan tekemisen keskellä joulua. Tällä kertaa luvassa on irtohypytystä, lumiukkojen ja -lyhtyjen tekemistä, rekiajelua poroilla ja pipareiden tekoa. Ulkopuoliset ovat tervetulleita tapahtumaan!
IrtohypytystäOsallistu irtohypytykseen alle tyylillä Esittäjä - Hevonen. Kirjoita samalla myös lyhyesti tai pitkästi suorituksestanne tai runoile! Piilovuoren hoitajat ja yksityiset voivat osallistua halutessaan myös näin, mutta kun kaikki osallistujat ovat päässeet irtohypyttämään, on vuorossa hypyttää myös satunnaisia Piilovuoren hoitajattomia hevosia - tästä saa kirjoittaa tarinan jos haluaa! Nicky - Kosti Katariina Suvi - Niksu Cherry - Rufus Lumiukkojen ja -lyhtyjen tekeminenNyt saat ottaa karvakaverisi mukaan myös lumipallojen pyörittelyyn, sillä kisan haastavuuden lisäämiseksi tehtävänä on saada jokin lumiteos kasaan hevosen kanssa. Rekiajelua ja pipareiden tekoaPiilovuoren hevosta ei ihan vielä reen eteen valjasteta, mutta ystävälliset naapurimme Eino ja Hillevi tulevat ajeluttamaan kävijöitä poroillaan tallialueen ympäri kiertävällä, lanatulla reitillä. Hillevi on myös ystävällisenä leiponut piparitaikinan valmiiksi, josta kaikki halukkaat pääsevät leipomaan oman piparinsa! Kaikkiin tapahtumiin voi osallistua myös erikseen ja kirjoittaa erikseen tarinan tai runon tai vaikkapa piirtää, mutta myös koko tapahtumasta saa kirjoittaa ihan oman fiiliksen mukaan. Myös Piilovuoren hevosia saa lainata halutessaan. Tallilaiset saavat tapahtumaan osallistumisesta lisäksi Pikkujoulut 2016 -merkin.
|
|
|
Post by Nicky on Nov 21, 2016 9:26:26 GMT -5
Nicky - Kosti Ehdottomasti mukaan! Irtohypytyksen tarina: "Olin herännyt aamulla aikaisin puunaamaan Kostia Piilovuoren pikkujouluja varten. Kosti seisoi tyytyväisenä paikoillaan ja nautti paijattavana olemisesta. Kosti oli ainut hevonen vielä tällä hetkellä yksityistallissa, joten saimme olla ihan rauhassa ilman ylimääräistä hälinää. Kosti hörisi välillä ja katsoi minua paksun otsatukkansa alta. "Sää oot kyllä ihan mahtava hevonen. Kohta pääset näyttää, että nuorikot selviää irtohypytyksestä", naurahdin Kostille. Piilovuoren pihassa pyöri normaalia enemmän ihmisiä, mutta Kosti kulki rauhallisesti vierelläni, mitäkin se moikkasi tarhoissa olevia kavereita. Kosti oli ensimmäisten joukossa irtohypytyksessä, ja jännitin hieman, miten homma sujuisi orilta, vaikka irtohypytys olikin orille aika tuttu juttu. Irtohypytysrata lähti hyvin, ja Kosti ponnisti ensimmäisen esteen yli voimalla. Se laskeutui maahan tukevasti, ja este pysyi pystyssä. Kosti ravasi seuraavan esteen luokse turhan verkkaisesti ja vaikka esteet olivatkin matalia, Kostin takajalka osui ylimpään puomiin. Puomi tömähti maahan, mutta kannustin Kostia jatkamaan. Rata sujui maltillisesti, mutta loppua kohden Kostista löytyi enemmän vauhtia. Kostilta tippui vielä toinen puomi, koska sen lähestyminen hieman epäonnistui ja se hyppäsi hieman vinoon. Kun rata oli ohi, nappasin orin kiinni ja kehuin sitä innoissani. Kosti oli ylittänyt kaikesta huomiosta itsensä ja ehkäpä siitä jonkinlainen kenttäratsu vielä saataisiin koulittua. Kosti hörähti matalasti odottaen hienosta suorituksestaan namupaloja. Pakkohan niitä oli sille antaa, koska ori niitä niin nätisti pyysi."Kostin suoritus olikin kyllä varsin mallikelpoinen, kyllä siinä selvästi on tuleva kenttäratsu kasvamassa! Parista tippuneesta puomista huolimatta irtohypytysrata sujui Kostin osalta hyvin ja orikin taisi olla iloinen kun pääsi esittelemään taitojaan
|
|
|
Post by Katariina Suvi on Nov 30, 2016 8:57:25 GMT -5
Katariina Suvi - Niksu
Siellä minä istuin sydän syrjällä kentän laidalla, kun Niksu suunnisti kohti ensimmäistä estettä. Itsehän olen todella epävarma esteratsastaja, mutta se, että siellä se oma kultakimpale hyppäsi aivan yksin esteitä, oli kerrassaan koskettavaa! Niksu suoritti nuorena hevosena esteet varsin hienosti, vaikka siitä huomasikin sen epävarmuuden ja jännittyneisyyden. Jotenkin se jännitys laukesi, kun kehuin sitä itsekin. Se kuunteli tarkkaavaisesti suuntaani, mutta keskittyi kumminkin työhön.
Mielestäni reissu oli varsin onnistunut ja Niksu on saanut hyvin rutiinia vieraisiin paikkoihin muutamien kilpailujen ohella. Toki se vielä kovasti tarvitsee varmuutta hyppyihin, mutta hyvä tästä pikkuhiljaa tulee. :-)
Kiitos Piilovuorelle mukavasta tapahtumasta!
Kiitos osallistumisesta teille! :-) Niksunkin suoritus meni toisen nuorikon lailla varsin mallikkaasti, vaikka jännitystä ilmassa olikin.
|
|
|
Post by Taru on Dec 2, 2016 4:37:56 GMT -5
Vielä ehtii mukaan pikkujouluihin! Vaikka ei ehtisi tänään tuotosta tekemään niin voi ilmoittaa tulevansa ja jättää tuotoksen myöhemmin, niillä ei ole kiirettä
|
|
|
Post by Cherry on Dec 2, 2016 15:47:57 GMT -5
Apua mä olin ihan ajatellut tämän viikon päähän! Osallistun ja Rufus tulee tietysti mukaan hyppäämään ja pelleilemään lumihankeen, kirjoittelen aivan pian!
|
|
|
Post by Taru on Dec 2, 2016 16:25:07 GMT -5
Hahah, ei kiirettä! Voi hyvin kirjoitella tänne kun on aikaa ja osallistua vielä takautuvasti myöhemminkin, pidetään meno rentona
|
|
|
Post by Cherry on Dec 3, 2016 19:08:30 GMT -5
Noniin, sitten kuittausten pariin! Irtohypytys Cherry - Rufus
"Rufus hei, nyt ei ole aikaa syödä. Tule, tule!" Olin hieman myöhässä ja pullero ruuna olisi irtohypytyksessä jo seuraavana vuorossa. Siitä tuleekin varmasti hauskan näköistä kun lihava tappijalka kiitää innoissaan puomien yli vähintäänkin omintakeisella tyylillään kohti linjan päässä odottavaa leipäkoria. Naurahdin mielessäni samalla kun pyöritin näin talvisin melko punaista ruunaa narun päässä. Ehdin vaihtaa vielä suuntaakin ennen kuin Taru huuteli hoitohevoseni olevan seuraavaksi vuorossa.
Koska ponia ei aikaisemmin ollut hypytetty, kävelin sen kanssa kerran puomeina olevan kujan läpi. Ruunaa ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, mutta ilme kirkastui heti hevosen bongattua Tantun herkkujen kera. Sinne punaisella pallolla oli kova kiire, joten seuraavalla kerralla Rufusta puomien yli taluttaessani hevosella oli jo päämäärä esillä. Seuraavalla kierroksella päästinkin hevosen kujalle jo yksinään ja muutaman epäröivän raviaskeleen jälkeen se jo pinkaisikin pukitellen laukalle. Puomit se selvitti hienosti, joten nostimme esteet ristikoiksi sillä aikaa, kun Tanttu maanitteli Rufuksen antamaan kiinni pelkän herkkujen hakemisen sijaan.
Ristikoiden jälkeen saimme nähdä jo sellaista iloista pukittelua, että onneksi ei tarvinnut selässä keikkua. Pienen kompastumisen johdosta oli jo lähellä, ettei Rufus aivan tupsahtanut turvalleen. Ensimmäinen pysty nostettiin seuraavaksi puoleen metriin ja sitä kolmen askeleen päästä seuraava kahden askeleen sarja nostettiin jo peräti 70cm korkeuteen. Pienestä epäröinnistä näki hyvin, ettei lihapullalla hetkeen ollut hypätty, mutta rohkeasti ruuna kuitenkin yritti. Taru kertoi hevosen hypänneen parhaimmillaan ratsastaja selässään 80cm rataa, joten esteitä nostettiin edelleen. Nyt alkoi poni olla jo niin liekeissä, että Pyrykin katsoi sitä ihmeissään. "En tiennytkään, että tallin lihavin hevonen osaa pomppia noin" hän totesi puoliksi naureskellen ja puoliksi hämmästellen.
Viimeinen este nousi lopulta 90cm korkeuteen, ja vaikka ensimmäisellä kerralla etujalat ottivatkin puomin alas, liiteli ruuna toisella yrityksellä yllättävän kevyesti yli, ottaen huomioon kuinka epäsporttisessa kunnossa se näin keskellä talvea on. Odotan erittäin innolla että pääsen kokeilemaan hyppäämistä ruunan kanssa ihan ratsain, vaikka suurimmat pukit mieluiten jättäisinkin välistä. Rufuksen esitellessä lennokasta raviaan oli melkein koko talli pyydystämässä sitä, mutta niin vain se lopulta saatiin korillisella leipiä lahjottua kiinni. "Hieno ruuna!" taputin hevosta hiestä kostuneelle kaulalle ja vein sen lanatulle pellolle hölkkäilemään hieman loppuverkkoja.
Rufuksen irtohypytys taisi kerätä tallin hevosista eniten katsojia, siitä onkin aikaa vierähtänyt tosiaan kun ruuna oli sporttisemmassa kunnnossa.. Kyllä siltä silti edelleen näyttäisi esteitä rakastava puolikin löytyä, eikä pienestä kömpelyydestä huolimatta suoritus jäänyt vain surkeaksi yritykseksi. :-D
|
|
|
Post by Cherry on Dec 3, 2016 19:23:08 GMT -5
Lumiukkojen ja -lyhtyjen tekeminen Cherry - Rufus "Roofus II! Et voi syödä kaikkia porkkanoita tai lumiukkomme jää ilman nenää..!" mutisin äkäisenä paksussa talvikarvassa olevalle hoitohevoselleni. "Tule, mennään! Muut odottavat jo." Pihalla tosiaan oli pari muutakin hullua ottamassa hevosineen osaa lumileikkeihin. Minä ikuisena lapsenmielisenä olin tietysti ollut alusta asti innoissani kuullessani tällaisesta yleisestä pelleilymahdollisuudesta. Taru kertoili vähän ohjeita, jotka kyllä menivät aivan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pääajatus ilmeisesti oli kuitenkin rakentaa lumiukko tai lumilyhty tallin pihalle karvaisen apulaisen kanssa. Porkkanaa visusti suojellen suuntasin hieman paksumpaan lumihankeen pyörittelemään lumiukkomme ensimmäistä palloa. Rufus alkoi kuitenkin terrorisoida luomustamme heti kieltäytymällä tulemasta kovin syvälle hankeen. Hieman ruunaa komennettuani se sitten hyppäsikin suoraan lumipallonalun päälle murtaen sen kymmeniin osiin. "Kiitti hei, voisitko hetken olla hevosiksi..!" Uudella yrityksellä saimmekin aikaiseksi ison pallon, joka pääasiassa epäilytti pientä poniraasua. Se tuijotti sitä epäluuloisena ja pörisipä ruuna hassusti useaan otteeseen. Seuraavan pallon tekeminen onnistuikin jo nopeammin, mutta sen nostamisen edellisen päälle ruunan pysytellessä mahdollisimman kaukana ei ollut ihan helppoa. Kolmas pallo ei ruunasta kuitenkaan ollut enää pelottava, vaan yhtäkkiä se olisi kovasti halunnut syödä sen. Eihän sitä voitu sallia, joten nyt jouduin käskemään Rufusta kauemmas aikaisemman maanittelun sijaan. Aihion ollessa valmis siirryimme koristelupuoleen. Tallin ovelta löysimme muutaman pikkukiven, joilla saimme nassuun tehtyä silmät ja suun. Tallista olin ensin hakemassa perinteistä luutaa, mutta sain sitten paremman idean ja toin lumiukkoselle juoksutusraipan käteen. Päähän ukkeli sai tonttulakkini ja kaulansa ympäri ripustettiin vielä edellisellä viikolla rikkomani riimu naruineen. Aivan viimeisenä tökkäsin porkkanan lumiukon naamaan, mutta alle sekunnin sadasosassa se oli kaikesta varjelustani huolimatta päätynyt ahneen ruunan suuhun. Että sillä lailla. Tylsästi nenäkin piti tehdä kivestä, jotta se ei aivan samalla sekunnilla päätynyt nälkäkuoleman partaalla olevan hevosen suuhun. Kääntyessäni ympäri huomasin Rufuksen vieläpä tehneen höyryävän lantakasan suoraan lumiukon varpaille. Kuinka imartelevaa. //En todellakaan osaa piirtää käsin ja vielä vähemmän tietokoneella, mutta tylsyyttäni käytin 5min piirtääkseni kuvan hienosta lopputuloksestamme Ihan hirveä, tiedän Lumiukkojen ja -lyhtyjen tekoa oli kyllä hauskaa seurata! Hevoset eivät ehkä ihan idean ydintä hoksanneet, mutta lopputuloksista tuli kyllä hatunnoston arvoisia! Ei ole ihan helppoa rakentaa lumiukkoa kun nelijalkainen apuri joko hajottaa luomuksen, yrittää syödä sen tai muuta vastaavaa.. Kuvastakin tuli suloinen, ei se nyt hirveä ainakaan ole!
|
|
|
Post by Cherry on Dec 3, 2016 20:14:57 GMT -5
Sori spam mutta ajattelin pitää nämä selkeästi ominaan Rekiajelu ja piparien leipominen Cherry "Päiviä taloon!" huuteli vanhemmanpuoleinen herrasmies antaessaan poronelikon vetää kevyesti liukuvan reen pihaan. Hänen vieressään istui huopiin kääriytynyt, hieman paksumman puoleinen, mutta erittäin ystävällisen näköinen nainen ja takapenkillä oli järjettömän suuri kattilallinen täynnä piparitaikinaa. Pariskuntaa tervehdittyämme olikin jo kova kiire päästä rekiajelulle, ja tulipa siinä samalla syötyä vatsa kipeäksi kaikesta piparitaikinasta. Eipä sitä kai koskaan opi. Ajelu oli aivan ihana, sillä pääsimme tutustumaan maisemiin, missä en ennen ollutkaan käynyt. Porot ovat myös itselleni melko vieraita eläimiä, joten oli mahtavaa tehdä niiden kanssa lähemmin tuttavuutta! Kymmenen minuutin ajelun jälkeen minä pudottauduin kyydistä muiden lähtiessä uusintakierrokselle. Muotoilimme Tarun kanssa taikinasta kaikki tallin hevoset, ne saisivat syödä itsensä sitten aattona. Oli hauskaa askarrella hevosia toinen toistaan paksummiksi, osalla jalkoja oli tuskin ollenkaan ja sitten oli Altsu, jolla jalat olivat kilometrin mittaiset. Ihan helppoa ei ollut loihtia myöskään Pandalle sen täpliä tai Raibelle sen leikkisää ilmettä. Jokaisesta hevosesta tuli aivan erinäköinen ja monet naurut saimme nauraa ennen kuin hevoset olivat valmiita uunin työnnettäviksi. Ennen kuin lähdin viemään Rufukselle kumppaneineen normaaleja tähtipipareja pihattoon, sain kuulla että ruunalla on ajettu valjakkoa. Toivottavasti Taru joskus ehdottaa, että kokeilemme sille rekeä perään! Hillevi oli kyllä tehnyt uskomattoman työn piparitaikinaa leipoessaan ja Einon poroajelukin taisi kerätä suuren suosion, jossain vaiheessa kuskina taisi toimia jo Pyry sekä Tomikin kun Eino tarvitsi kahvitauon Pipareiden teko ja tallin hevosten muotoilu oli kyllä hauskaa, vaikka eivät ihan ehkä esikuviltaan näytäkään! Rufusta ja rekiajelua olen miettinytkin, joku kerta voisi hyvin kaivaa tallin pienemmän reen varastosta ja katsoa vielä haflinger muistaa valjakkotaitonsa
|
|
|
Post by Cherry on Dec 3, 2016 20:59:49 GMT -5
Hoitajattomien hevosten irtohypytys (Raibe, Hille ja Värö) Rufuksen irtohypytyksen jälkeen Taru pyysi minut auttamaan tallin muiden hevosten irtohypytyksessä. Ilomielin lähdin mukaan touhuun ja ensimmäisenä käsittelyyme otettiikin tallin pahamaineisin karkailija Raibe. Nytkin Ulle, joka oli auttelemassa puomien nostossa, käskettiin portille pyydystämään ylämaanponi siltä varalta, että se saisi päähänsä lähteä tallille. Taru varoitteli tallin vannoutuneimpia esteratsastajia, eli minua, Emmalottaa ja Nickyä ruunan vähintäänkin omintakeisesta hyppytyylistä. Kun hevoselle näytettiin ensimmäisen kerran kuja puomeina, sekä sitä seuraava palkinto, ei ponia vähempää olisi voinut kiinnostaa. Kun Raibe sitten yritettiin lähettää kujalleen yksinään jaksoi se maleksia puomien yli, mutta heti kun esteitä nostettiin eikä ponia vieläkään kiinnostanut, poistui se sujuvasti kujan ali omille teilleen. Muutama voimasana ja ylämaanponia pyydystämään. Tällä kertaa se sujuikin yllättävän helposti, mutta sitten alkoi urheileminen minun osaltani, kun tehtävänäni oli ajaa hevosta kujalla eteenpäin. Monen hikipisaran (ja kolmen karkaamisen) jälkeen saimme hevosen punnerrettua juuri ja juuri 80cm okserista yli, mutta paljon se vaati. Lisäksi karvakasan tekniikka on kyllä melko toivoton sen roikotellessa etusiaan, joten ehkäpä se on parasta pitää lännenratsastuksen parissa. Hikipisaroita pois pyyhkiessäni käsittelyyn tuli seuraavaksi musta ponitamma Hille, mielestäni tallin ehkä kaikkein edustuskelpoisin eläin ulkonäkönsä puolesta heti Kostin jälkeen. Jo ensimmäisen kerran kujalle päästessään ponista huomasi, että siinä on enemmän estehevosta kuin Raibessa tulee ikinä olemaan. Uteliaana tamma tutkaili puomeja ja asteli niistä keskittyneesti yli. Pienten esteiden yli juokseminen oli mustasta ponista varsin hauskaa puuhaa, ja useaan otteeseen se sinkaisi Tarulta jo ennen kuin hän varsinaisesti sitä päästi kujalle. Hevosen nuoresta iästä johtuen nostimme esteitä varsin maltillisesti, jotta tammalla varmasti olisi kokoajan varma fiilis. Varsinaista ylärajaa ei edes lähdetty hakemaan, mutta hyvällä tekniikalla ja koko ajan kasvavalla varmuudella poni hyppäsi metrin okserin varsin helpon oloisesti. "Taru hei, jos tämän kanssa tarvitaan esteillä apua niin tiedät keneltä kysyä!" ehdotin innostuneena. Vastaukseksi sain hyväntahtoisen naurahduksen. Pikkuvauvoista viimeisenä vuorossa oli raskas, joskin varsin vaikuttavan näköinen Värö. Tallin isoimpiin hevosiin kuuluva (ja siltikin aika pikkuinen) ruuna oli erittäin epäluuloinen kujasta, eikä alkuun olisi oikein uskaltanut sinne mennäkään. Pienellä lahjomisella hypytyskujasta saatiin kuitenkin leivottua ihan mieluinen paikka ja puomienkin yli päästiin. Koska kakaran hyppykerrat lasketaan yhden käden sormilla pidettiin esteet kokoajan suloisen pieninä, lopuksikaan tuskin 50cm korkeina. Heti tuli kuitenkin selväksi, ettei tämä(kään) hevonen mikään liikeihme ole hypätessä, tosin eipä se rakenteensakaan puolesta estehevosten aatelia ole. Taru totesikin osuvasti että "antaa lapsen kasvaa rauhassa ja katsotaan tulisiko siitä pikkuluokkien satavarma suorittaja - luultavasti ei, koska kyseessä on Värö.." Tästä olen Tarun kanssa aivan samaa mieltä Tallin hevosia irtohypyttäessä on kyllä hyvä olla huumorintajua aimo annos mukana! Hillestä tosiaan voisi kuoriutua vielä hyväkin estehevonen, kuka ties mitä pienestä mustasta vielä tulee Raibesta ei kyllä estehevosta tosiana taida saada tekemälläkään, mieluiten se taitaisi kulkea esteiden ali kuin hypätä niistä yli joka tässäkin tuli esille. Värö taas on tosiaan on Värö, mutta kuka ties, ehkä nuorikosta löytyykin vielä vanhemmalla iällä yllättäjä?
|
|